Olemme kulkeneet pitkän tien viipurilaisesta romuliikkeestä Pohjoisen Euroopan johtavaksi teolliseksi kierrättäjäksi. Yrityksemme 100-vuotisen historian kasvun paikkoja ovat olleet Suomen teollistumisen aika sotien jälkeen ja yrityksemme voimakas kansainvälistyminen 1970–1990-luvuilla. Merkittävää on myös uraauurtava tuotekehitys ja huipputeknologiaosaaminen yrityksemme koko historian ajan.
Kaikki alkoi Viipurista, kun 25-vuotias Donuard perusti Viipurissa Karjalan Lumppu- ja Romuliike -nimisen yrityksen vuonna 1914.
Donuard keräsi rauta- ja metallijätettä sekä tekstiilijätettä tarkoituksenaan erotella ja jalostaa niitä edelleen teollisuudelle. Aluksi toiminta oli hyvin pienimuotoista, mutta sotasuhteiden, sitkeyden ja kovan työnteon ansiosta toiminta hiljalleen vakiintui.
Ensimmäisen maailmansodan syttyminen vuonna 1914 esti normaalin raaka-aineen saannin, ja varsinkin sodan loppuvaiheessa vuosina 1916–1918 alkoi näkyä suoranaista puutetta. Puute normaalista raaka-aineesta lisäsi rauta- ja metallijätteen sekä lumpun kysyntää. Kaikki, mitä saatiin kerättyä, kävi kaupaksi.
Toiminnan laajentuessa Donuard nopeasti organisoi jätemateriaalien käsittelyn ja ostotoiminnan. Lumput ostettiin pääasiassa lumppureilta, jotka kiersivät hevoskärryineen pitkin maaseutua ja asutuskeskuksia.
Nykyinen Kuusakoski Oy aloitti toimintansa vuonna 1914 nimellä Karjalan Lumppu- ja Romuliike. Asiaa koskevan virallisen ilmoituksen jätti yhtiön kirjanpitäjä Ida Kunnas kuitenkin vasta vuonna 1923 Viipurin maistraatille.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen elettiin teollisessa maailmassa voimakasta sodanjälkeistä nousukautta. Vaikka rajat juuri syntyneeseen Neuvosto-Venäjään olivatkin sulkeutuneet, veti vienti länteen ja kotimarkkinat toimivat. Koko 20-luku oli Suomessa ripeän kehityksen ja kasvun aikaa, josta Karjalan Lumppu- ja Romuliike hyötyi.
Viipuri ei tosin enää ollut portti itään samassa mielessä kuin aiemmin. Se oli kuitenkin itäisen Suomen tärkein vientisatama ja sillä oli myös tärkeä ja voimakkaasti kehittyvä karjalainen markkina-alue ympärillään; Saimaan kanavan ansiosta myös savolainen markkina-alue.
Karjalan Lumppu- ja Romuliikkeen konttori, myymälä ja tavaran vastaanotto sijaitsivat Pietarinkatu 22:ssa. Kiinteistö sijaitsi sopivasti rautatien vieressä. Pääsääntöisesti tavaraa kuitenkin varastoitiin ja käsiteltiin Papulassa entisessä Milckin myllyn varastossa. Hyvin nopeasti yrityksen koko työntekijämäärä ylitti 20 henkilön rajan.
Lumput ostettiin lumppureilta ja teollisuudelta. Kerätty materiaali lajiteltiin ja käsiteltiin muun muassa laadun ja värin mukaan. Lajiteltu lumppu toimitettiin edelleen vaatetusalan teollisuudelle sekä kattohuopa- ja paperiteollisuudelle. Vanhoista turkeista irrotettiin kemiallinen villa ja se myytiin edelleen kehräämöille. Koneellisen käsittelyn tuloksena syntyi flokkia, jota käytettiin esimerkiksi patjantäytteenä. Juuttisäkeistä saatiin tilkettä laivojen, proomujen ja talojen tilkitsemiseen.
Aluksi romujen käsittely oli vähäisempi liiketoiminta-alue nuorelle yritykselle. Romujäte kuten akselistot, remmipyörät ja kärrynpyörät, kerättiin varastoon ja myytiin käsittelyn jälkeen edelleen teollisuudelle, sepille ja maanviljelijöille. Tuohon aikaan metallin erottaminen romuista tapahtui kokonaan käsipelillä. Kaasuleikkaus oli apuna paloiteltaessa romua pienempiin osiin.
Hevosia käytettiin kuljetuksiin yrityksen alkuaikoina, mutta jo vuonna 1927 siirryttiin autokuljetuksiin. Aluksi käytettiin T-Fordeja, mutta jo heti vuonna 1930 hankittiin ensimmäinen Chevrolet-kuorma-auto. Lisäksi romuja kuljetettiin laivoilla ja rautateitse.
Päinvastoin kuin monilla muilla liike-elämän alueilla suuri lamakausi ei laskenut Karjalan Lumppu- ja Romuliikkeen volyymia. Tapahtui sama ilmiö kuin maailmansodan aikana. Kaikkea tarvittiin, ja lumppu ja romurauta menivät hyvin kaupaksi. Yhtiö laajeni ja palvelukseen tuli kokonaisia perheitä. Monet jatkoivat työntekoa aina eläkeikäänsä asti ja seurasivat myös myöhemmin Helsinkiin evakkoon ja uuteen nousuun.
1930-luvun Suomessa oli yleinen käytäntö suomalaistaa nimi. Vuonna 1934 myös Donuard suomensi sukunimensä Kuusakoskeksi.
30-luvulla Donuard Kuusakosken liiketoimet laajenivat huomattavasti. Entisestä lumppu- ja romukauppiaasta oli tullut varteenotettava liikemies, jolle Viipurin ja Itä-Suomen alue ei enää riittänyt. Donuard tutustui helsinkiläiseen Oscar Moseriin, jolla oli Helsingissä värimetallin tukkukauppaa ja tekstiilin jalostusta harjoittava yritys Oy Oscar W. Moser Ab.
Vuonna 1938 Oscar Moser tarjosi yhteistyötä ja puolta yrityksensä osakekannasta Donuard Kuusakoskelle. Tarjous johti sopimukseen. Donuard osti yhdessä viipurilaisen ystävänsä ja yhteistyökumppaninsa Edward Himasen kanssa puoliksi enemmistön Oscar Moserin yrityksestä. Donuard Kuusakoski siirtyi Helsinkiin johtamaan uutta yhtiötä ja nimitti vanhimman poikansa Victor Kuusakosken Karjalan Lumppu- ja Romuliikkeen johtoon.
Vielä ennen vuosikymmenen vaihtumista ja ennen sotaa, Oscar Moser myi kaikki osakkeensa Donuard Kuusakoskelle ja Edward Himaselle. Tässä yhteydessä Oy Oscar W. Moser Ab sai uuden yhtiöjärjestyksen ja yhtiön toiminimeksi tuli Metalli- ja Villateollisuus Oy, joka toimi kahdessa pisteessä, Malmilla sekä Telakkakadulla Helsingissä.
Kuusakoski ja Himanen ostivat samoihin aikoihin myös osan Oscar Moserin yhdessä hänen veljensä kanssa omistamasta yrityksestä Finska A/B Eugen Moserista.
Edward Himasen ja Donuard Kuusakosken työnjako toimi niin, että Himanen otti johtaakseen tekstiilipuolen ja Kuusakoski metalliosaston.
Ennen sotia Metalli- ja Villateollisuus solmi ensimmäiset yhteytensä ulkomaille. Tuolloin ei Suomessa vielä jalostettu värimetalleja, joten korkeatasoiset värimetallit myytiin sulattoihin ja valimoihin ulkomaille.
Välirauhasopimuksen yhteydessä Karjala menetettiin. Talvisota lopetti Karjalan Lumppu- ja Romuliikkeen toiminnan Viipurissa ja yritystoiminta siirtyi Helsinkiin. Tässä yhteydessä yritystä seurasivat myös monet palveluksessa olleet viipurilaiset työntekijät.
Jatkosodan sytyttyä Suomen joukot valloittivat nopeasti suurimman osan menetetystä Karjalasta takaisin. Vasta kuitenkin vuonna 1942 alkoi laajempi paluu takaisin kotiseudulle, silloinkin luvanvaraisesti. Karjalan Lumppu- ja Romuliikkeen varastoista ja omaisuudesta suurin osa oli tallella ja niinpä yrityksen toiminnan jatkajaksi perustettiin Helsinkiin Karjalan Romu Oy -niminen yritys, joka oli tarkoitus siirtää myöhemmin takaisin Viipuriin.
Sota-aikana joutuivat paitsi siviilit myös monet yritykset siirtymään osin maaseudulle turvaan. Myös Metalli- ja Villateollisuus siirsi osan varastoista maaseudulle eri latoihin turvaan pommituksilta. Pommitus 6.2.1944 tuhosi Metalli- ja Villateollisuus Oy:n konttorin Helsingissä.
Sodan jälkeinen taloudellinen tilanne oli vaikea suomalaiselle yhteiskunnalle. Tiukkaa säännöstelytaloutta piti jatkaa, koska maa oli hävinnyt sodan ja raskaat sotakorvaukset oli maksettava.
Nykyisen Kuusakoski Oy:n perustajan Donuard Kuusakosken kuolema heti sotien jälkeen vuonna 1946 oli yritykselle raskas isku. Yhteistyö Edward Himasen kanssa jatkui, ja Donuard oli jo aiemmin jakanut vastuuta pojilleen Victorille ja Rafaelille. Pojat siirtyivät jatkamaan isänsä työtä.
Sodan jäljiltä oli tarjolla runsaasti metalliromua, ja Pariisin rauhansopimuksessa hävitettäväksi määrätty Puolustusvoimien lentokalusto annettiin Kuusakoskelle romutettavaksi. Tästä kertyi merkittävä materiaalilähde yhtiölle, ja sen myötä sai alkunsa myös alumiinisulaton kehittäminen.
Sotien jälkeisenä aikana Metalli- ja Villateollisuus Oy laajeni myös muualle Suomeen. Helsingin toimintojen ohella toimipisteitä oli muun muassa Tampereen ja Kuopion seudulla.
Sodan jälkeen kustannustaso nousi säännöstelyn pikkuhiljaa purkautuessa. Se merkitsi suomalaisten tuotteiden kilpailukyvyn heikkenemistä. 50-luvun alussa Korean sodan aiheuttama noususuhdanne pelasti kuitenkin metalli- ja puunjalostusteollisuuden, sillä hinnat lähtivät nousuun. Etenkin metalliteollisuuden vienti Neuvostoliittoon kasvoi.
Vuonna 1954 Himaset ja Kuusakosket päättivät molemmat keskittyä niihin liiketoiminnan alueisiin, joihin heillä oli kehittynyt paras osaaminen. Niinpä Metalli- ja Villateollisuus jaettiin kahtia. Victor ja Rafael ostivat yrityksen metallituotannon. Tässä yhteydessä Kuusakosket perustivat kaksi yritystä, Romutus Oy:n ja avoimen yhtiön V&R Kuusakoski.
Kuusakoskien vanha yhteistyökumppani Oscar Moser halusi 1950-luvun lopussa lopullisesti siirtyä eläkkeelle ja myydä loput osakkeensa. Kuusakosket lunastivat osakkeet ja näin Victor Kuusakoski siirtyi Oy Moser Ab:n johtoon.
Kasvava teollinen toiminta tarvitsi suurempia tiloja. Pitkän etsimisen jälkeen löydettiinkin 1950-luvun lopulla Kauklahdesta Espoosta yritykselle sopivat tilat. Kauklahteen siirrettiin Mäkelän teollisuusalueelta osa uuneista. Uudet tilat mahdollistivat myös uusien koneiden hankinnan; tällaisia olivat esimerkiksi Morgan-uuni kuparin käsittelyyn sekä alumiinisulatus- ja raffinoimislaitos Ponzen 2000, johon sisältyi rumpu-uuni, esisulatusuuni, konvertteri ja valukone.
Oy Moser Ab ei nimenä enää vastannut muuttuneita omistussuhteita ja niin yrityksen nimi päätettiin muuttaa nykyiseksi Kuusakoski Oy:ksi. Nimenmuutos tehtiin yhtiön ylimääräisessä yhtiökokouksessa 14.11.1961. Myöhemmin vuonna 1964 Kuusakoski Oy:hyn fuusioitiin myös Victor ja Rafael Kuusakosken omistama Romutus Oy.
Koko 60-luku oli yritykselle voimakkaan kasvun aikaa. Kuuskoski Oy keskittyi entistä enemmän omaan osaamiseensa eli alumiinijalostukseen sekä alan tutkimukseen ja kehittämiseen. Kauklahden laboratoriosta kehittyi yksi maamme osaavimmista metalliseosten analysointiyksiköistä.
Merkittävä virstanpylväs saavutettiin Kuusakoski Oy:n kehityksessä, kun yritys sai solmittua ensimmäisen suuremman vientisopimuksen maailman suurimpiin autovalmistajiin kuuluvan Volkswagenin kanssa. Volkswagenin raaka-aineille asettamat laatuvaatimukset kuuluivat ja kuuluvat yhä maailman korkeimpiin. Näin Kuusakoski sai ”virallisen” laatuleiman.
1970-luvulle tultaessa oli Suomessa syntynyt tarve romuautojen käsittelylle. Kansakunta oli autoistunut voimakkaasti, autonromua alkoi olla yhä enemmän ja ne täyttivät kaatopaikat sekä aiheuttivat ympäristövahinkoja.
Kuusakoski Oy löysi yhteistyössä terästeollisuuden kanssa sopivan autopaloittamon paikan Heinolan maalaiskunnasta Myllyojan aseman vierestä. Heinolaan pystytettiin vuonna 1972 saksalaisen Lindemanin valmistama murskauslaitos, joka oli ensimmäistä laatuaan Suomessa.
Autopaloittamosta alkoi yhtiön tuotannon laajentuminen Heinolan maalaiskunnassa, jonne rakennettiin seuraavaksi alumiinisulatto.
Laajennustahti Heinolassa oli voimakas, ja samaan aikaan panostettiin uuteen teknologiaan. Uusia menetelmiä 70–80-luvulla olivat mm. kuonankäsittely, lastunkuivaus, upotuskellutus, sulamispiste-erottelu ja erikoismurskain. Heinolassa paneuduttiin myös ympäristökysymyksiin. Kuusakoski oli yksi ensimmäisistä yrityksistä, jotka asensivat savukaasujen puhdistuslaitteistoja: Heinolaan savukaasujen puhdistuslaitteisto asennettiin jo vuonna 1976.
Uusien teknisten ratkaisujen ansiosta Heinolan tuotantolaitoksesta kehittyi jo ensimmäisten 10 vuoden aikana eräs maailman monipuolisimmista romunkäsittelykeskuksista.
Voimakkaan kasvun ja laajentumisen ansiosta Kuusakosken työntekijämäärä kasvoi 70-luvulla 85:stä lähes 200:aan.
Kuusakoskella ymmärrettiin 80-luvulle tultaessa uuden ajan vaatimukset. Kuten aikoinaan Viipurista niin nyt koko Suomesta oli tullut yritykselle liian pieni. Yritys kehitti edelleen kotimaista hankintaorganisaatiota sekä aloitti voimakkaan laajentumisen Suomessa ja ulkomailla.
Suomen Sinkkivalko Oy:n koko osakekannan ostaminen vuonna 1982 laajensi Kuusakosken toimintaa sinkkiosaamiseen. Laihian Metallin ja Jyskän Metallin ostot laajensivat toimintaa kevytmetallivalimon ja jatkojalostuksen suuntaan. Myllyojan Metalli, joka oli toiminut pitkään Kuusakosken alihankkijana, ostettiin turvaan tietotaidon säilymisen takia sekä tukemaan engineering-toiminnan kehitystä. Hieman myöhemmin Kuusakoski osti Suomen toiseksi suurimman romukaupan, nimeltään Jyväskylän Rauta- ja Romu. Kuusakoski laajeni lisäksi Ouluun, Tampereelle, länsirannikolle sekä Itä-Suomeen.
Ensimmäinen ulkomainen yritysosto oli Norjassa, kun Kuusakoski hankki Aluminiumsmelteriet A/S -nimisen yrityksen osake-enemmistön. Kuusakoski laajeni 80-luvulla ympäri maailmaa. Tytäryhtiöitä oli USA:ssa, Euroopassa, Venäjällä ja Kaakkois-Aasiassa. Nykyäänkin Kuusakoski-konsernilla on maailmanlaajuinen raaka-ainehankinta- ja tuotannon markkinointiverkosto.
Uusia aluevaltauksia olivat metalliromun kierrätysteknologian suunnittelu ja myynti. Kuusakoski Engineering toimitti asiakkailleen avaimet käteen -periaatteella moderneja, integroidun romumetallin talteenottolaitoksia, jonka suunnittelussa oli otettu huomioon liiketaloudelliset intressit ja ympäristövaatimukset.
1990-luvulle tultaessa Kuusakosken laajentumissuunnitelmat suuntautuivat itään. Kuusakoski uskoi, että Venäjällä on kierrätystoiminnalle suuria mahdollisuuksia. Ensimmäinen yhteisyritys perustettiin Petroskoihin vuonna 1991. Jatkoa seurasi vuonna 1993, jolloin toiminta aloitettiin Pietarissa ja taas kerran Viipurissa. Myös Baltian maista tuli uusi alue, jossa oli tärkeää olla mukana kehittämässä metallien kierrätystä.
Sähkö- ja elektroniikkalaitteiden materiaalivirta oli kasvamassa, ja yritys alkoi etsiä aktiivisesti ratkaisuja niiden kierrätykseen.
2000-luvulle tultaessa Kuusakoski laajeni edelleen ja
teki useita yrityskauppoja liittyen sähkö- ja elektroniikkalaitteiden kierrätykseen. Elektroniikan määrä kotitalouksissa kasvoi, ja vuosituhannen alussa yritys valmistautui tuottajavastuujärjestelmään Suomessa, Ruotsissa ja Baltiassa. Vuonna 2003 hyväksyttiin EU:n WEEE-direktiivi, ja Suomessa EU:n kierrätysdirektiivi tuli voimaan vuonna 2005. Kuusakoskella oli erittäin vahva rooli kansallisen järjestelmän pystyttämisessä.
Vuonna 2009 Kuusakoski perusti Philadelphiaan Yhdysvalloissa sähkö- ja elektroniikkalaitteiden kierrätykseen erikoistuneen yhteisyrityksen.
Vuonna 2010 Kuusakosken kierrätysliiketoimintaan liitettiin yhteisyritys SWEEEP Kuusakoski, joka on yksi johtavista sähkö- ja elektroniikkalaitteiden kierrättäjistä Iso-Britanniassa. Vahvistaakseen asemiaan USA:n elektroniikankierrätysmarkkinoilla, Kuusakoski perusti vuonna 2011 yhteisyrityksen Vintage Tech Recyclersin kanssa, joka oli palkittu elektroniikan kierrätykseen erikoistunut yritys.
Kuusakoski investoi teollisen mittakaavan moderniin kierrätyslaitokseen Lahdessa, ja Ekopark Lahti vihittiin käyttöön vuonna 2012. Investointi oli kokonaisuudessaan 23 miljoonaa euroa ja suurin yrityksen tekemä investointi kymmeneen vuoteen. Laitoksessa valmistetaan polttoainetta Lahti Energian voimalaitokselle.
Seuraavan vuoden aikana Ekopark Lahden yhteyteen rakennettiin mittava tutkimus- ja kehityskeskus, joka tekee oman tutkimustoiminnan ohella laajaa yhteistyötä muun muassa yliopistojen kanssa. Oman tutkimuskeskuksen rakentaminen paransi Kuusakosken kilpailukykyä markkinoilla yhtenä maailman johtavista kierrätysyhtiöistä.
Vuosikymmenen loppupuolella Kuusakoski investoi voimakkaasti Heinolan tehtaiden materiaalinkäsittelyyn, uuteen alumiininsulatusuuniin sekä rikastus- ja rejektilaitokseen. Vuonna 2018 valmistui uusi alumiinisulatusuuni, joka edustaa nykyaikaista teknologiaa ja käyttää perinteistä rumpu-uunia huomattavasti vähemmän suolaa ja energiaa. Tämä tarkoittaa merkittäviä säästöjä energian käyttöön. Alumiininsulatuksessa sivutuotteena syntyvän suolakuonajätteen määrä myös vähenee. Uusi uuni mahdollistaa aiempaa heikkolaatuisemman ja sekalaisemman alumiiniromun tehokkaamman jalostuksen uusiokäyttöön.
Rikastus- ja rejektienkäsittelylaitoksen rakennustyöt aloitettiin vuonna 2018. Valmistuttuaan se pystyisi ottamaan talteen ja jatkojalostamaan lähes kaiken metallin, mikä aiemmin oli jäänyt murskainkäsittelystä jäljelle jäävään jäännösjätevirtaan, eli rejekteihin. Investoinnin suuruus oli noin 14 miljoonaa euroa.
2020-luvulla Kuusakoski on investoinut systemaattisesti kierrätysprosessien kehittämiseen. Vuosikymmenen alussa käynnistyi ainutlaatuinen Rejektilaitos, jonka prosesseissa saadaan talteen metalleja murskausprosessista syntyvästä jäännösjätteestä eli rejektistä, joka oli siihen asti ollut alalla ongelmajätettä.
Vuoden 2022 syksyllä yhtiö julkaisi mittavan vihreän investointiohjelman, joka tähtää kapasiteetin kasvattamiseen, parempaan materiaalisaantoon ja puhtaampiin kierrätysraaka-aineisiin. Ohjelman ensimmäinen merkkipaalu saavutettiin, kun uusi Kuparikeskus, aloitti toimintansa vuoden 2023 keväällä. Laitos tuottaa viikon aikana noin 40 tonnia kuparia, mikä riittää autoteollisuudelle noin 500 sähköauton tarpeisiin. Lisäksi yhtiö julkaisi laajaa kiinnostusta saaneen suunnitelman rakentaa ensimmäinen täysin hiilivapaa teräksenkierrätyslaitos Kemin Veitsiluotoon.
Vuosi 2024 on yhtiön 110-vuotisjuhlavuosi. Tavoitteemme on olla asiakkaiden halutuin kumppani kierrätyspalveluissa ja liiketoiminnan vastuullisuuden kehittämisessä. Tänään Kuusakoski hankkii kierrätysmateriaalit Skandinaviasta, Baltiasta, UK:sta ja USA:sta, ja työntekijöitä koko Recycling-konsernissa on yli 1000. Olemme kiertotalouden edelläkävijä ja yli satavuotias perheyritys, jonka vahvuus tänäkin päivänä perustuu osaavaan henkilöstöön sekä materiaalin, kierrätyksen ja ympäristöteknologian osaamiseen.
Kaikkien palvelunumeroidemme hinta on 8,35 snt/puhelu + 16,69 snt/min. Aukioloajat löydät palvelupistekohtaisesti.
Me Kuusakoskella palautamme arvon jätemateriaaleihin keräämällä ja jalostamalla niistä uusia, arvokkaita raaka-aineita.
Olemme yli 100-vuotias kiertotalouden luotettava edelläkävijä, joka sitoutuu palvelemaan asiakkaitaan vakaan perheyrityksen arvojen mukaisesti.
Kuusakoski Oy
Metsänneidonkuja 10, Kvartti-rakennus, 2.krs., 02130 Espoo
Postiosoite: PL 25, 02131 Espoo
Huomioithan, että pysäköinti on maksullinen.
Puh. 020 781 781 (puhelun hinta 8,35 snt/puhelu + 16,69 snt/min)
Asiakaspalvelu: 0800 30880
avoinna arkisin ma - pe klo 8-16
sähköposti: asiakaspalvelu@kuusakoski.com
Kaikki sähköpostiosoitteet ovat muotoa etunimi.sukunimi@kuusakoski.com, ellei yhteystiedoissa toisin mainita.